Hei hei tahmea tammikuu

Oletko jo nähnyt vitsejä siitä, että tammikuu on kestänyt kuusi viikkoa? Alkuvuosi on ilmeisesti tuntunut monelle pitkältä, mutta itselleni se on tarjonnut kivojen juttujen ohella harmituksia, huonosti nukuttuja öitä ja takkuisia työpäiviä. 

Tammikuun talvinen sää piti tallinpitäjän kiireisenä. Pakkaspäivät täyttyivät aamusta iltaan lisäheinästä, vesiämpärien kantamisesta ja ekstrajuotoista. Hevoset voivat oikein mainiosti, mutta me ihmiset olimme vähän väsyneitä. Jos ei ollut pakkasta, saatiin lunta. Paljon. Niin paljon, ettei tontilla enää ole montaa paikkaa mihin sitä saisi aurattua. Onneksi on mönkkäri, joka tekee suurimman työn. Tänä talvena on kyllä saanut kokea suomalaisen talven kaikki ulottuvuudet. Olen aina sitä mieltä, että jokaisesta vuodenajasta kannattaa nauttia silloin kun sitä eletään, mutta onhan se myönnettävä, että vähän haaveilen jo keväästä. Hopeareunuksena on todettava, että viime kesänä puulämmityksen tilalle asennettu maalämpö helpotti arkea pakkasilla aivan suunnattomasti. Jos talo ja käyttövesi olisi pitänyt lämmittää edelleen puulla, ei päivään olisi sitten juuri muulle aikaa jäänytkään. Tästä muutoksesta osasi kyllä olla kiitollinen.

Töiden osalta minulla oli selkeitä tavoitteita tammikuulle. Onnistuin pitämään kuun puolessa välissä vähän lomaa, jonka jälkeen aioin halusin maalata valmiiksi pikkulintuprojektini, postittaa Sivellintekstauksen aloituspakettien ennakkotilaukset ja tehdä materiaalit seuraavalle akvarelliverkkokurssille. Miten sitten onnistuin? Pikkulinnut ovat edelleen kesken, koska tein muutoksia toteutustapaan. Postin lakko osui juurikin tälle viikolle, kun postitukset alkavat ja jopa Postin sivut ovat tökkineet pahemman kerran. Akvarelliverkkokurssin harjoitusvideoiden kuvaaminen jäi tällä viikolla, sillä tammikuu huipentui kotiamme vastapäätä yllättäen toteutettuun avohakkuuseen. Kauniin metsämaiseman menettämisen lisäksi saimme kestää metelöiviä metsäkoneitä kirkkaine työvaloineen monta vuorokautta yötä päivää. Eniten melu häiritsi hevosia, jotka olivat parin yön jälkeen selvästi väsyneitä. Ja kun eläimet eivät voi hyvin, en voi minäkään. Valvoimme siis kaikki. Hevoset metelin ja minä stressin ja murheen vuoksi. 

Kun kuukausi vaihtui helmikuuksi, en lopulta oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa. Niin kovin ovat asiat tökkineet, harmittaneet ja uuvuttaneet. Ei mitään liian suurta ja järkyttävää, mutta sellaista tarpeeksi ärsyttävää, mikä vie energiaa ja kiristää pinnaa. Yleensä yritän olla hyvän mielen lähettiläs, mutta toksista positiivisuutta en halua jakaa, vaan oikeaa elämää. Ja joskus se on juuri tällaista. 

Tasapainon vuoksi on kyllä nostettava esiin muutama tammikuun huippujuttu. Tammikuun alusta asti pihallamme on vieraillut ihastuttavan suloinen parvi peltopyitä, joista kerron tarinaa ihan omassa postauksessa. En tiennyt, että peltopyyt voivat ilahduttaa arkeani tällä tavalla.

Tammikuussa toteutin ison erän paperituotteita erittäin upeisiin venetsialaisteemaisiin juhliin. Ihanaa päästä leikittelemällä näin rohkealla, värikkäällä ja tyylikkäällä teemalla. Toivottavasti pääsen jakamaan kuvia lopputuloksesta hieman myöhemmin. 

Viime viikolla kävimme  katsomassa (tai ehkä pikemminkin itkemässä) upean Myrskyluodon Maija -elokuvan. Osasin odottaa suuria tunteita, mutta kylläpä tuntui hyvältä antaa tunteiden ja kyynelten vyöryä lempeän huumorin rinnalla elokuvateatterin pimeydessä. Enkä selvästi ollut ainoa, vaan kyyneliä pyyhittiin ahkerasti vielä elokuvan loputtuakin.

Ja kyllähän se seuraava akvarellikurssikin on edistynyt. Kunhan harjoitusvideot ovat valmiit, julkaisen Kotokunnas Artin tulevan Hehkuva talvi -akvarelliverkkokurssin. Alla esimakua sen tunnelmista. 

Onko alkuvuosi tarjonnut sinulle kuoppaista kyytiä vai positiivisia yllätyksiä?

Oikein lempeää viikonloppua juuri sinulle ja mitä parhainta helmikuuta!