Taiteilijan helmasynti (ja nestemäisten vesivärien testailua)

Tämä voisi olla sellainen postaus, jonka aloittaa tekstillä: Mulla on tunnustus.

Mainitsin edellisessä postauksessa, että en tee uudenvuodenlupauksia, mutta itse asiassa tänä vuonna aion pitää itseni tilivelvollisena yhdestä asiasta. On nyt nimittäin niin, että olen sortunut samaan paheeseen uudelleen ja uudelleen, enkä varmasti ole ainoa taiteilija, jolle näin käy.

Vajaa pari vuotta sitten päätin etsiä inspiraatiota uusista taidetekniikoista ja tutustua uusiin välineisiin. Innostuin kokeilemaan esimerkiksi kuivapastelleja, öljypastelleja, hiiltä, paperinvalmistusta ja sekatekniikkaa. Kokeilut ja niiden tuoma innostus ovat siinä mielessä koukuttavia, että ne vievät koko käden, kun niille kerran antaa pikkusormen. Kiinnostuin siis myös lukuisista muista itselleni vieraammista tekniikoista tai uusista välineistä. Ongelma on siinä, että uteliaan tutkimustyön ja ostoinnostuksen jälkeen on vaikeaa löytää aikaa uuden tekniikkaan tutustumiseen ja harjoitteluun. Ja niinpä laatikot täyttyvät välineistä, joita ei ole edes kokeiltu.

Ja nyt se tunnustus. Tällä hetkellä testausta odottavat linopainantavälineet, itsekovettuva savi, vesiliukoiset öljyvärit, muste ja laadukkaat puuvärit. Ihan typerää, tiedän!

Mikä siinä sitten on niin vaikeaa? Miksen voi vain istua alas ja ottaa jonkin välineen tai tekniikan testaukseen?

Kun kokeilen jotain uutta, haluan tehdä sen rauhassa ja mieluusti hyvien ohjeiden avulla, jotta en mene heti alkuun ihan metsään. Ja se onkin sitten se toinen juttu. On niin turvallista tehdä taidetta tuttujen välineiden ja tekniikoiden avulla omalla mukavuusalueella. Uudet tekniikat ovat jännittäviä, mutta ne vievät väistämättä epämukavuusalueelle. Sinne, missä tuntee itsensä epävarmaksi ja lopputulos harvoin näyttää ensiyrittämällä siltä, mitä toivoisi. Se voi olla turhauttavaa. Uskon vakaasti siihen, että uutta voi oppia vain ja ainoastaan heittäytymällä ja uskaltamalla olla aluksi ihan surkea. Vain siten voi kehittyä ja tulla paremmaksi. 

Tänä vuonna aion siis ottaa aikaa hyllyssä odottavien välineiden testaamiseen ja rohkaistua kokeilemaan sellaistakin, joka ei ole omaa vahvuusaluettani. 

Ensimmäisenä aloitin harjoittelun hieman helpommasta lähtökohdasta ja testailin joululahjaksi saamiani nestemäisiä Ecoline-vesivärejä. Halusin kokeilla näitä erityisesti siksi, että niissä on todella voimakas pigmentti ja erittäin tasainen väripinta niiden kuivuttua. 

Yllätyin ehkä hieman siitä, kuinka erilaiset nämä lopulta ovat normaaleihin akvarelleihin verrattuna. Pigmentti on niin voimakas, että on vaikeaa arvioida kuinka paljon väriä on kulloinkin siveltimessä. Samasta syystä sävyjen sekoittaminen on hankalaa, koska paletilla näkyvä sävy on aina todella tumma verrattuna lopputulokseen. Testipaperi on siis jatkuvasti käytössä.

Kuten toivoin, nestemäisillä vesiväreillä saa samasta sävystä sekä todella peittäviä että kevyen läpikuultavia väripintoja eli juuri sitä, mitä tavoittelin. Värisävyt sekoittuvat myös melko kivasti toisiinsa. Itselläni on käytössä ultramarine deep, scarlet, forest green ja chartreuse, joilla sai jo mukavasti uusia sävyjä sekoitettua. Tietyille akvarelliväreille tyypillistä granulaatiota näillä ei tapahdu, vaan väripinta muistuttaa parhaimmillaan melkein painoväriä.

Nestemäiset vesivärit ovat oikeastaan mustepohjaisia värejä ja siihen liittyy niiden huono puoli. Ne eivät ole valonkestäviä ja haalistuvat ajan mittaan. Itse en tule maalaamaan näillä asiakkaille originaaliteoksia, vaan kuvituksia esimerkiksi printteihin tai muihin painotuotteisiin eli juuri siihen käyttöön, mihin värit on alunperin suunniteltu. Myös sivellintekstauksessa ja kalligrafiassa nämä ovat taatusti aivan huipputuote, kunhan ottaa huomioon tosiaan huonon valonkeston. 

Haluaisitko nähdä lisää uusien välineiden testausta? Ehkäpä saan pidettyä lupauksesta paremmin kiinni, kun nyt on blogi, johon voisin kokeiluja päivitellä. 

Aurinkoa viikonloppuusi!